Sydänpuu alkaa saavuttaa keihään kärjen – avautuminen

Sydänpuu alkaa saavuttaa keihään kärjen – avautuminen

Aivan, se on sitten tämä aamu 18.1.2015, kun vuodatan tämän tekstin maailman kaikkeuteen. Nyt on tullut sen aika, koska itku virtaa vuolaana ja sydämeni sen näin sanoo. Tämä sisäinen matka on todella antoisa, mutta myös omalta osaltaan rankka. Ellei tätä polkua olisi lähtenyt kulkemaan. Voin sanoa suoraan, että olisin kohta kuollut pystyyn. 

Tarkoitan, että elämä ei ollutkaan elämä, vaan sen kuvitus. Elämän tulee tuntua elämältä, kuten laulussa sanotaan: eläköön elämä. Kun taistelet omaa sisintä ja sydäntä vastaan se on kaikista pahinta, mitä voi itselle voi tehdä. Syyhän tässä on pitkälti siitä, että maailmassa opetetaan tiettyjä kaavoja, joihin mukaan ihmisen pitäisi elää ja tähän lankaan sitä ainakin kaikki kiltit ihmiset menevät. Periaatteella, että väliäkö sillä kuka oikeasti olet ja mitä haluat ja tahdot. Näin tästä maailmasta on saatu vaikea paikka elää. 

Tähän liittyy myös kotoa saatu malli ylisuojeleminen. Olen nimittäin lukenut ns. enkelikirjoista, joissa on ihan oikeata asiaa. Eräänkin tapauksen, jossa vanhemmat suojelivat lastaan yli kaiken. Asia, mitä he eivät voinetkaan lopulta suojella, oli että tämä lapsi päätti kuolla. Tällä haluan viestiä sitä, että tulee rakastaa lapsiaan ja läheisiin aidosti. Kannustaa ja tukea heitä elämän matkalla, mutta liika suojeleminen on liikaa. Esimerkiksi, että et voi lähteä sinne, siellä voi olla, vaikka mitä kauheata edessä. No, kysymys kuuluu tuleeko kuolla pystyyn vai kuolla onnellisena, jos näin on tarkoitettu. Pitää syntyä luonnostaan itsesuojeluvaisto, mutta se ei saa tarkoittaa, että elämä pitää jättää elämättä. Silloin ihminen opetetaan elämään pelkojen vallassa. Ne kaikki kauniit asiat voivat jäädä saavuttamatta elämästä ja se aito oikea elämä jää ns. elämättä.  

Kun päätät lähteä kulkemaan omaa polkua ja olet valmis ottamaan haasteen vasta. Olet ottanut erittäin tärkeät ensiaskeleet kohti vapautumista. Mitä se itse kullekin se polku tuo tulleessaan, niin kaikki tapahtuu ajallaan, tulette huomaamaan. Jollekin se voi olla uusi hiustyyli, jollekin opiskelu, työ ja jollekin se voi olla, vaikka blogin perustaminen ja saada näin toteuttaa itseään. Osalle se voi olla kokonaan ns. uusi elämä. Pitäisikö sanoa, että silloin olet vapautunut elämään. Se polku tulee kantamaan pitkälle, siitä alan olla pikku hiljaa ja varovaisesti varma. Mitä se on, niin sen tulee maailmankaikkeus aikanaan ohjaamaan ja näyttämään.

Rohkein mielin astelemaan uutta päivää kohti. Minun kohdallani tämä polku on ihan konkreettiset merkannut mm. viime kuukausina, että olen alkanut entistä enemmän liikkua luonnossa ja kuunnella omaa sydäntäni. Olen ruokkinut omaa sisäistä kauneuttani ja antanut sen vapaasti tulla esille maailmankaikkeudelle. Olen kohdannut matkallani uusia ihmisiä ja saanut uusia ystäviä. Olen muistanut kiittää saamastani matkasta. Tästäpä sitä onnellisuutta on alkanut virrata sydämeeni ja pimeys alkaa muuttua valoksi. Voisin sanoa näin, että valo tekee tuloaan. 

Kiitos tähän astisesta matkasta ja eläköön elämä.