Blogikirjoitus aiheesta: Vapautuminen

Nyt taitaa tulla se tähän asteisen blogin kaikista oleellisin asia minulle sisäisellä polullani kohti vapautumista. Tänään tapahtui minun sisäisessä kehityksessäni jotakin uraauurtavaa. Nyt lähestyn sisäisellä matkallani tällä erää ihan sitä keihään kärkipäätä. Tämä pää näyttää olevan se minun vaikein kipukynnys, johon aina törmään toistamiseen elämämatkallani. Nimittäin aihe on kateus ja kateelliset ihmiset. En osaa suojautua tältä asialta ollenkaan, kun itse en pysty kadehtimaan ketään ja puukottamaan selkään. Siinäpä se taitaa olla, että otan asiat liian raskaasti. Tähän asti olen toiminut niin, että annan periksi ja väistyn takaviistoon vasemmalle.

Kateelliset ihmiset mustamaalaavat toisia selän takana. Kasvotusten kateelliset saattavat jopa imarrella kateuden kohdetta vuolaasti ja epäaidon tuntuisesti. Yrittävät kai näin peittää kateuttaan?
Kateelliset etsivät toisesta huonoja puolia ja yrittävät ehkä saada muutkin huomaamaan nämä huonot puolet. Yrittävät mielessään ja ehkä avoimestikin mitätöidä asian, jota toisessa kadehtivat, takertumalla kateuden kohteen huonoihin puoliin. Onko sanonta, että ”katteus vie kalakki veestä”

On se vain niin sairasta, jos ihminen tai ihmiset näkevät kateutta toisten ihmisten menestykseen tai onneen, eikä keskitytä siihen mitä voisi tehdä itse parantaakseen omaa tilaansa. Täytynee kääntää omalla kohdallani eduksi tämä, että on rikkaus pystyä olemaan onnellinen toisen puolesta, joka on saanut jotain hyvää. Ei ole pätkäkään kiinnostunut kylvämään kateuden siementä, sehän on todella kuluttavaa. Toisekseen, kun ei kiinnosta velloa toisten asioita ja tässäpä onkin aasinsilta siihen, että minua on sanottu erittäin luotettavaksi ihmiseksi, vaikka muuten olen luonteeltani avoin. Minuun voi luottaa täysillä. Kertoneehan työurani siitä jo välähdyksiä, kun työsuhteet ovat olleet: poliisilaitos, puolustusvoimat, työhallinto, sosiaalitoimi, pankki, oppilaitos, kauppa, yhdistykset ja seurakunta vuosien varrella.

On se myös kuluttavaa saada sitä kateutta niskaan. Onneksi on selviytyjä tyyppi ja monista vuosien mittaan olemista kateuden karikoista on jo tullut selvittyä liittyipä ne työhön, kotiin, vapaa-aikaan tai mihin vaan. Arinpaikka minussa on ollut näköjään tämä toisten ihmisten kateus. Tällä on saanut minut tähän asti lytättyä täysin maahan ja luopumaan unelmista, haaveista ja toiveista. Eli toiveet ovat jääneet vain toiveasteelle ja toteutus ei ole aina tullutkaan, jos matkalle on osunut sopivasti ihmisten kateutta. Minulla ei yksinkertaisesti ole ollut aseita tähti-ihmisenä ymmärtää tällaista touhua. Kun olen itse vapaa kuin taivaan lintu.

Mitähän tämä maailma olisikaan ilman kateutta, olisiko se paratiisi. Toivottavasti sitä kohti joskus kuljemme. Minä kuljen nyt kohti vapauden tietä ja en murehdi enää toisten sanomiasi jääkööt ne omaan arvoonsa. Monesti ne, jotka ruokkivat niitä eivät edes tiedä todellisuutta ja sitä, miten paljon moni ihminen on saattanut tehdä työtä esim. menestykseen tai onnen eteen.

Nyt tämä tyttö päättää tehdä täyskäännöksen ja nyt se tapahtui. Nyt se on ohi, minua ei tästä päivästä alkaen enää lytätä maahan. Päivi pistää pään pystyyn ja selän suoraksi. Matka jatkuu kevein askelin eteenpäin. Olen saavuttanut itsessäni jotakin ainutlaatuista, josta kannattaa pitää hyvää huolta. Tärkeintä lienee, että itselle on kuitenkin puhdas omatunto, että ei kadehdi itse muita. Ei minua oikeasti kiinnosta velloa muiden asiat.  Näkee sitten aikanaan, mitä kaikkea tämä antaa minulle elämään.

Nyt haaveilen jostakin aivan uudesta harrastuksesta, mutta mitä se on. Niin en ole vielä tietoinen. Se pitää olla sellaista vapaata meininkiä, jossa minä en vain tee.. tee… Nyt minulla tuntuu olevan energiaa, vaikka muille jakaa. Voisinko sanoa varovasti, että olen elämäni kunnossa. Toivon, että risukot ovt nyt polettu taakse ja niille en enää anna tilaa hengittää. Tässä käyttäisin Kaija Koon laulua ”Vapaa”.

Mä olen kyllästynyt niihin voimiin, jotka ohjailee mun elämää, jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa. En tiedä, onko se väärin, kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan, sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii. Joku mua piteli siinä, se oli niin kamalan vahva, eikä se halunnut päästää irti. Melkein kuin lihaa ja verta, suurempi vuoria, merta, se sellaiseksi kasvoi mun päässä. En odota yllätystä, en pidätä hengitystä. Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin, mun pakoni loppuun juostu on. En mä rohkea oo, enkä kuolematon, mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan; Tää mun pakoni loppuun juostu on. En aio tuntea pelkoo, vaikka pelkään, et se ei oo musta kii, mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi. Mä aion antaa sen kuolla, en enää anna sille tilaa hengittää, mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää. …….Mä valitsin juosta, koska luulin, etten osaisi muuta. En enää tunnista itseäni tuosta, se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan. En odota yllätystä, en pidätä hengitystä. Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin, mun pakoni loppuun juostu on. En mä rohkea oo, enkä kuolematon, mut mä tiedän vaan sen, minkä sydän on tiennyt kauan; Tää mun pakoni loppuun juostu on.

Olenkin vaiheessa nimeltä: vapautuminen ja jatkossa voin mm. kirjoitella aiheesta, miltä tuntuu olla vapautunut ja katsella elämää avoimin ja luottavaisin silmin huomista kohti. Maailmassa täytyy juuri nyt tapahtua jotakin todella hyvää. Pyörä on täytynyt lähteä pyörimään oikeaan suuntaan ja tuoden avaimen onneen. Nyt on hyvä olon tunne ja sädehtivä kehä ympärilläni.

Siitä syntyy elämänmittainen eheytymispolku, kunnes sen aika on täällä maalla päällä päätyttyä ja siirtyä katselemaan taivaan tähtiä ja helminauhaa.

Rakkaudella, lämmöllä ja ystävyydellä Päivi