Kosketuksen voima

Jotenkin vain tuntuu, että minun on ainakin yksi aihe kirjoitettava blogiin aiheesta kosketuksen voima. Nimittäin minusta sillä on suuri vaikutus ihmisen hyvään oloon. Asia, jota ei osata arvostaa liikaa. Se voi olla jopa parempi kivun lievittäjä kuin lääke. Kosketus tuottaa mielihyvää ja keho reagoi kosketukseen, jota mikään lääke ei voi korvata. Niin sairaan, ikääntyvien kuin lasten hoidossa tämä asia on erityisen tärkeää, mutta myös ihan arjessa. Valitettavasti tätä asiaa ei pidetä niin tärkeänä, että ainakin ikääntyvien hoidossa tämä usein unohdetaan. Syynä tässä valitettavasti on, että raha on vallalla. On tietenkin poikkeuksiakin, joissa ymmärretään tämän asian merkitys ja silloin voisikin sanoa, että raha tuo runsautta. Kun työtä tehdään sydämestä käsin niin saa siinäkin raha virrata, mutta se voi virrata jopa runsaammin. 

Suomi on länsimaiden joukossa erityisen kosketusta välttelevä maa. Kosketuksen terveysvaikutuksia on tutkittu lukuisissa tutkimuksissa. On jopa esitetty, että jonkinlaisen hieronnan tulisi sisältyä yleisiin terveyssuosituksiin ravinto- ja liikuntaohjeiden tapaan. Joskus riittää kun pysähtyy vain hetkeksi ja on vahvasti läsnä. Taputus olkapäälle tai kämmenselälle, käden ottaminen omaan käteen ja rohkaiseva hymy eivät vie paljon aikaa, mutta voivat jättää ikimuistoisen jäljen.

Miten mukavaa on esimerkiksi mennä kampaajalle, kun joku muokkaa sinun hiuksiasi. Se käynnin jälkeen olo on virkeä. Muistan tässä yhteydessä hyvän muiston lapsuudesta. Nimittäin isä ”paplaroi” äidille aina kaksi kertaa viikossa äidin hiukset. Isä tykkäsi aina, että äidillä on kauniit hiukset, niin ne tulee olla myös kauniisti laitettuna. Miten huomaavaista se olikin. Itse pidän intialaisesta päänhieronnasta, siinä jotenkin tulee hyvin esille se kosketuksen voima ja rentouttaa. Kun taas perinteinen hieronta saa minut voimaan todella huonosti ja lihakset pakenevat.

Mielestäni pienillä asioilla voisimme arjessa toinen toistamme huomioida, mutta ilmeisesti yhteiskunta on meitä muokannut, että ei sekään ole tarpeellista. Tulee vain mieleen, että onko tällä kaikella yhteyttä tähän meidän maailmaan, missä elämme.