Tämän olen kirjoittanut 24.2.2014 ja osui silmääni ja ajattelin siirtää tänne blogiin.
Mitä tunnen ja aistin
Astun lehtometsään, jossa kasvaa
vihreitä lehtipuita. Aurinko kuultaa puiden lomasta. Ilma on happirikasta ja
helppoa hengittää. Tunnen kehollani hiljalleen valuvia elämänpisaroita.
Istahdan metsän uumeniin ja katselen ympärilleni. Havahdun maassa kukkiviin
valkovuokkoihin ja tunnen alkukesän tuoksun kehossani. Katseeni siirtyy
hiljalleen kauempana olevaan solisevaan puroon. Hiljaisuus valtaa kehoni ja
tunnen yhä syvemmän rauhan. Kuulen puiden oksien rapsahtelevan ja näen oksalla
istuvia lintuja, jotka sirkuttelevat kauniisti alkukesän viestejä. Luonto on
puhjennut elämään ja minä elän luonnon rytmiä kuunnellen. Auringonvalo osuu poskelleni
ja koen lämmön virtaavan vapaasti kehossani. Leijun hiljalleen luonnon
sävelissä.
Katseeni palaa takaisin solisevaan
puroon ja näen siellä kermamaisesti muodostuneita vaahtopilviä. Kävelen kohti
puroa hyppelehtien kevyesti kiviä pitkin. Laskeudun hitaasti kohti vaahtopilviä
ja upotan käteni vaahtoihin ja pyöräytän käsivarsilleni luonnon muodostamaa
kylpyvaahtoa. Tunnen kehollani värähdyksiä ja tunnen oloni puhdistuneeksi.
Jatkan hiljalleen matkaa ja saavun
lähteelle. Ojennan ”peilarin” kohti lähdettä ja näen lähteestä peilaavan
onnellisen ja hyvän olon saavuttaneen naisen. Istahdan lähteen vierellä olevaan
mättäälle. Otan repustani voileivät ja laitan peilarista mukiin lähdevettä.
Nautin kaikessa rauhassa eväät ja lähdeveden. Tunnen oloni vapautuneeksi ja
rentoutuneeksi. Olen läsnä ”tässä ja nyt”. Kehoni kiittää ja mieleni kiittää.
Kiitos Päivi, tämä matka oli ihana.
